Ei tehdä enää mitään "normaalista" poikkeavaa? Normitreenejä ja -lenkkejä kun ei jaksa ihminen raportoida. :)
Jotain on kuitenkin tapahtunut ja lauman jatkeeksi eri osoitteeseen muutti sijoituspentu Fanni (Ran-Plan Famousballad). Pikku-hiiiiviö asuu Eirin ja iso-veli Edin luona Helsingissä. Mahtava tyyppi kertakaikkiaan. :) Katsotaan jatkaako typy joskus sukua vai eikö jatka. Emme ota paineita asiasta, vaikka perheeseen onkin kasvattajanimeä haettu. Se ei suinkaan tarkoita, että meiltä ikinä mitään pentuja tulisi. :D Kiva kuitenkin olla varuilla, jos vaikka joskus ehkä....
Sisko ja sen veli
Riialle kuuluu hyvää; sen noustua agilityssä kakkosiin, olemme ottaneet treenitauon. Katsotaan ehkä joulukuussa, josko korkattaisi se toinen luokka. Yritämme kovasti myös loppuvuodesta/alkuvuodesta saada sen puuttuvan sertin, jolla typsy tulisi Suomen ja Ruotsin muotovalioksi. Suunnitelmissa olisi kasvattajan toimesta teettää Riialla myös pennut seuraavista juoksuista, joita odotellaan helmikuulle. Kotona typy on mahdoton kainalokaveri ja löytyy (liian) usein aamulla sängystä. Joskus yksin nukkuessani, otan viereeni kompostikehikon palasia; on auttanut. Trinsessa-tyttö <3
Romeollekin kuuluu hyvää; siitä on tullut taas isä (Kennel Aquagruaz), mutta sen lisäksi myös vaari (Kennel Pacoritas). Mun pikkupoika. Tai niin no, viisi vuotiashan se jo on. A P U A. Se on kyllä ikuinen kakara mulle. Laps rakas, joka kiertää 10 kierrosta sohvapöydän ympäri sukka suussa, kun sille höpöttää hassuja. <3
Ja kuuluuhan sille Rambollekin hyvää. Se mennä touhottaa joukon jatkona ja treenailee satunnaisesti. Toko olisi kiva herätellä uudelleen, koska se osaa periaatteessa kaikki alokasluokan liikkeet. Kaksi kertaa virallisissa kisoissa nollattu paikkamakuu vaan pitäisi saada kokoon, niin se olisi kisavalmis. Agility meiltä taasen on jäänyt. Kaksi vuotta sitten kesällä, se satutti etutassunsa laiturin nivelen väliin. Tänä kesänä/syksynä, se on mökillä antanut viitteitä, että ranteessa on jotain mätää. 7-12 km lenkkiä vapaana (Rambon mitalla 17-22 km, kun rallattelee), ja illalla makuulta noustessa ontuu pari askelta ennen kunnon astelua. On myös vinkunut, kun jalkaa ranteesta taivuttaa. Pöh. Lisäksi vuosi sitten syksyllä/alkutalvella se liukastui metsässä ja oli hetken tosi kipeä. Samana iltana käytiin jo eläinlääkärissä, kun roikotti häntää, asteli varovasti, vinkui makuulta noustessa ja yhdenkin portaan astuessa. Kipulääkekuurilla ja levolla selvittiin kuitenkin tästä, vaikka jotain välilevyperäistä jo epäiltiin. Näiden "vammojen" johdosta, en ole uskaltanut oikein agilityä treenata. Jotain pientä vaan välillä. Rambokin kun täyttää jo seitsemän tammikuussa; mussu. <3
Aamulenkin aarre. Piti kantaa kotiin asti 3-4 km.Rambon mieliksi se on pestynä lelukorissa tätänykyä. .)
Talouteemme on myös muuttanut toinen kaksijalkainen. Kivaa. <3 Koirien yksinoloajatkin ovat vähentyneet tämän myötä. Aina se on helpompaa, kun on kaksi hoitajaa. Toiveissa olisi mahdollisesti myös muutto isompaan asuntoon tässä joku hetki. Mutta katselemme vaihtoehtoja rauhassa. Ehkä ensi jouluksi uuteen kotiin? ;)
Pojat koneella ja Riiaa ärsyttää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti