Romeo ja Riia pääsivät nauttimaan Lavikan Emmin agilitykoulutuksesta. Kerta oli ensimmäinen, mutta ei toivottavasti viimeinen. Neuvoja saatiin molempien tekemiseen ja molemmat pääsivät myös yllättämään ohjaajan positiivisesti. Hinkkasimme myös pitkästä aikaa jopa tokoa hetken aikaa Romeon kanssa. Katsoimme asioita nimeltä nouto ja luoksetulon pysäytys. Jaksaisikohan sitä vielä joskus vääntää sen avoimen luokan kuntoon? Rambo olisi melkein kylmiltään valmis alokasluokkaan; 4 vuoden kisatauon jälkeen. Kaikki liikkeet se osaa. Tosin molemmissa virallisissa kisoissa nollaantunut paikkamakuu kaipaisi varmasti vielä vahvistusta. Ehkä me vielä ennen eläkeikää repäistään. ;o)
Viikonlopun aikana sai varastoon tankata myös pennun tuoksua. Ah ja voih. Pentukuumetta ei ole, kiitos rakkaan ja raskaan Riian, mutta ehkä taas joskus. Nyt nautimme vain siitä, että töistä kotiin tullessa ei tarvitse olla tukka pystyssä siitä, mikä oven takana odottaa, vaan kotiin saa tulla rennoin fiiliksin tietäen, että Oy Hammastikku Ab ei ole ollut toiminnassa. Kop Kop.
Saimme myös ihanaa kuvasaastetta enemmän kuin laki sallii ja alla esittelyssä osa siitä.
(c) Ulla Virtanen
Urpo ja Turpo leirillä
Älä katso!
Riia ei halua olla ihan täysin "one of the guys"
Reima, Asta, Romeo ja Roa. Isä ja lapset.
Kuvasta puuttuu Jasso ja sateenkaarisillalle siirtynyt Domi.
Auringolta suojautumista...
Ei irtoa, vaikka kuinka yrittää...
Ja ei, rima ei tippunut. :o)
Ja kyllä, rima tippui. :o(
Muutama oma kuva:
Majoituimme jokseenkin hienoissa maisemissa
Pojat tulivat kotiin hieman erinäköisinä kuin lähtivät. Ulkona ajelu = <3
Moon leirillä!
NUUUUUUHHH....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti