Sade. Noh, yö on nukuttu hyvin, joten ei kun aamutoimiin. Pirteä vauva ja pirteä äiti on aina hyvä lähtökohta. Vauva saa päivävaatteet ja aamupalaa, sitten valmistellaan karavaani. Puet itsesi, laitat vaunut, puet vauvan ja siirryt ulos. Sadesäällä aamulenkki tehdään pidemmän kaavan mukaan, koska olit ulkona sitten 5 tai 50 min, sama rumba on kuitenkin edessä.
Vaikka juuri mitään et päällesi laittanut, hikeä pukkaa. Sadevaatteet eivät hengitä. Vauvakin alkaa vaunuissa hermostua, vaikka yleensä sangen tyytyväisenä katselee ja pian nukahtaa. Onkohan hänellä kuuma? Ja väsyttää? Varmasti, mutta alapas sitten siinä sateessa riisumaan vaikka sukkahousuja housujen alta pois tai ota pipo pois; ei käy. On vain mentävä eteenpäin. Hyssyttelyä ja laulamista, vaunujen heijaamista niissä puitteissa, mitä kädet sallivat koirien hihnoilta. Vauva nukahtaa vihdoin.
Käppäillään sitten lenkki ja kotiin. Tässä vaiheessa on toivottavaa, että vauva jatkaa vielä uniaan edes koirien pesun ajan; se auttaisi. Siirrät vaunut etupihan "terassille" sateen suojaan ja koirat kylppäriin. Virität itkuhälyttimet ja alat purkaa hikistä itseäsi pois märistä vaatteista. Koirien pesuun menee hetki, kun ne ovat kylkiin asti hiekassa ja muussa. Vauva nukkuu onneksi. Kuivaat koirat ja suihkutat vessan hiekasta. Dodii! Koirat enää ruokaa vailla ja ne on hoidettu.
Jos tuuri käy, vauva nukkuu edelleen ja pääset itse käymään ehkä maailman nopeimmassa suihkussa ja saat aloitettua oman aamupalasi laittamisen. Jos vielä parempi tuuri käy, saat syödäkin sen aamupalan ihan rauhassa ennen kuin pieni ihminen vie täyden huomiosi. Tänään kaikki meni putkeen; vauva nukkuu edelleen.
Kyllä se välillä syö naista, miten sitä on itse tipahtanut ihan lauman alimmaiseksi. Aina ensin hoidetaan vauvan tarpeet. Sitten hoidetaan koirien tarpeet. Sitten jos vauva ei taas vaadi omaansa, hoidetaan omat tarpeet. Mutta kun muuta "työtä" ei tällä hetkellä ole, ehtii sitä aina jossain vaiheessa katsoa omaankin napaan. Siinä vaiheessa vaan, kun hikisenä työnnät vaunuissa huutavaa lasta kaatosateessa yhdellä kädellä koirien viedessä toisen käden ja nälkä kurnii vatsassa, tulee mietittyä, että onko tämä nyt ihan sitä mitä haettiin. Mutta kun sitten istut sohvalla suihkunraikkaana, vatsa täynnä ja sylissäsi hyvin raikkaassa ilmassa nukkunut, tyytyväinen vauva ja jaloissasi väsyneet ja kylläiset koirat, ei sitä enää tule miettineeksi, että jaksaako. Kuitenkin tästäkin aamusta pysyvän kolauksen sai vain terassin pupu, joka otti osumaa vaunun renkaan osuttua penkkiin ja penkin osuttua siihen....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti