Alkuun jalka ei näyttänyt miltään, oli vain kipeä ja turvonnut. Sitä sitten haudottiin ilta kylmällä ja linkkailin menemään. Seuraavana päivänä näkyi jo jotain ja käveleminen oli hankalaa.
Torstai-aamuna oli jalka jo niin rouhean näköinen, että huh. Kipuakin oli sen verran vielä, etten uskaltanut lähteä illalla treenaamaan vaan Romeon kanssa treenasi tehoryhmän treenikaveri Marianne silläkin ajatuksella, että ehkä kisaisivat lauantaina, jos en itse pysty.
Lauantai tuli ja jalka oli vähän siinä ja siinä -oloinen. Ensimmäisen agiradan annoin siis Mariannen kisata. Hyvin vetivät nämä kaksi; radalta hieno 5, harmillisesti yksi rima tippui.
Pikkaisen kaarrattaa ja karkaa käsistä... Radalle lähtiessäni en tiennyt vielä, että mitä ihmettä teen viimeisen suoran putken jälkeen ja sen kyllä huomaa. :D Radalta kuitenkin nolla.
Ihan ok, pieniä kauhun hetkiä sinisillä putkilla, mutta eivät näy videolla niin hyvin... Tältäkin radalta harmillisesti yksi rima alas ja vitosella maaliin.
Oli kivaa kisata pitkästä aikaa. :) Ensi viikonloppuna uudestaan!
Ai niin, pääsivät koirat karvoistaankin. Tempaistiin kepon kanssa ajellen kaikki kolme. Riian valioitumishaave näyttelyistä ei toteutunut vielä; neljä varasertiä haettiin ärsytykseksi. Myöhemmin taas uusi yritys. Nyt keskitymme agiin ja kakkosten korkkaamiseen jossain vaiheessa.
Hihii, kaikillahan on aikuisten oikeesti terveeksi katsotut silmät, mutta mutta.... Pitäiskö joku ufotsekki vielä tehdä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti