Suku

Suku

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Päivityksistä päivää


Pitäisi varmaan tehdä uuden vuoden lupaus, jotta blogi päivittyisi vähän ahkerammin. Koitamme tsempata. :)

Noh, Romeosta yritettiin loppuvuodesta valiota, mutta n. 0,83 s päähän se sitten jäi. Sitten tuli pakkaset ja kylmät hallit eivät houkutelleet. Tätä seurasi riiaus reissu Ruotsiin ja vuoden viimeiset mahdolliset kisat jäivät välistä. Ei toteutunut siis AVAutuminen vielä vuonna 2012. Tsemppaamme kuitenkin asian suhteen nyt alkuvuodesta. Vähän riippuen siis miten kisoja on lämpimissä halleissa. Kylmiin en lähde kisaamaan kovilla pakkasilla; hullun hommaa. Ja työtkin tuppaavat haittaamaan harrastamista; vuorotyö ja viikonloppukisat eivät aina sovi yhteen.Voisiko niitä kisoja saada myös arkipäiville?

Romeon Ruotsin reissun seurauksia voi seurata:


Rambo meni loppuvuodesta liukastumaan ja kaatumaan metsälenkillä ja oli muutaman päivän tosi kipeä. Tuttu eläinlääkäri paikansi kivun alaselkään ja määräsi kipulääkkeelle ja levolle. Saimme ohjeeksi seurata, että jos ei parissa päivässä menisi ohi, pitäisi selkä kuvauttaa, ettei olisi mitään välilevyongelmaa tullut. Noh, levolla ja lääkkeillä homma helpottui ja koira ei enää vinkunut makuulta ylösnousuissa ja rapun yhtä porrasta ulos laskeutuessaan. Alkuvuodesta Rambo keksi kuitenkin taas, että autoon hyppääminen ei ole kivaa. En tiedä olisiko kipu palannut, vai onko se mahdollisesti loukannut itsensä takakontin metallihäkin yläreunaan sinne hypätessään, koska alaselästä löytyi iso rupi. Joko leikkitilanteessa joku on napannut kiinni tai sitten on tölväissyt sen tosiaan esim. siihen häkin reunaan. Selkää on nyt suihkuteltu ja näyttää jo hyvältä. Varovaisesti olemme alkaneet Rambonkin kanssa agiliitää; mediesteillä näin alkuun. Ei ole ainakaan treenien jälkeen selkää oireillut.

Riia-Rimppakinttu on treenannut agilitya ahkerasti. Kepit ovat kivasti vahvistuneet ja muutenkin sen tekeminen on selkeästi muuttunut estehakuisempaan suuntaan. Olemme vähentäneet runsaasti kädestä palkkaamista, joka on varmasti osaltaan auttanut esteille eikä minun luokseni hakeutumista. Halu alkaa kisaamaan on suuri, mutta yritän malttaa siihen asti, että voin oikeasti luottaa koiran osaavan kepit ja muutenkin saada vähän varmuutta tekemiseen.

Kokeilimme kisakuntoa 7.1 kisanomaisilla treeneillä. Alkuun radan rakennus, sitten tutustuminen ja tämän jälkeen koiran kanssa radalle. Alla kuva lähinnä paikallaan olleiden kontaktiesteiden mukaan suunnitellusta radasta; yksin on esim. puomia toooosi vaikea siirtää. ;)



Ensimmäisellä yrityksellä Riia teki tosi upeaa työtä kepeille asti. Se sujahti hienosti oikeasta välistä sisään, mutta vauhtia oli liikaa ja matka jatkui vain suoraan kepeiltä ulos. Uudella yrityksellä pujotteli hienosti loppuun asti. Toisella yrittämällä saatiin kokonaan puhdas rata. Hienosti haki mm. renkaan kovasta vauhdista, vaikka sitä olen vähän jännittänyt. Loppuun vielä yksittäisenä harjoituksena muutama takaaleikkaus muurille; ei tuntunut radan yhteydessä oikein sujuvan…

Riia menetti karvansa tässä alkuvuodesta ja koitetaan kasvattaa toukokuuta ja 2-vuotis synttäreitä ajatellen oikein hieno turkki. Olisi kiva saada tyttö suhteellisen nopeasti muotovalioksi, kun halu olisi keskittyä enemmän tuohon agilityyn. Keväälle/alkukesälle on tulossa myös mahdollisesti yksi ulkomaannäyttelyreissu.

Kovasti ollaan tosiaan käyty nyt itsenäisesti agia treenaamassa (3-4 krt viikossa) ja lenkkeilty paljon. On niin ihanaa, kun on kolme tervettä (kopkop!) ja tottelevaista koiraa. Koko porukka on lähes aina minulla irti; sekä Ojangon alueella että kun ulkoillaan kotinurkilla ihan kävelyteillä. Niillä ei ole halua mennä ihmisten luo eikä pojilla toisten koirien luo; Riian huomion joutuu vielä hakemaan koirien ohituksissa. Hienosti on tyttökin oppinut hahmottamaan jalkakäytävän ja autotien eron ja luottavaisesti olen pitänyt sitäkin irti. Alkuun tuntui, ettei tätä tyyppiä kyllä pysty IKINÄ pitämään irti, mutta niin ne vaan kasvaa. Tosin työpäivien ajan askartelut ovat saaneet minut edelleen rajaamaan tyypin kompostikehikkoaitaukseen, kun on yksin. Saa nähdä koska uskallan yrittää antaa sille enemmän vapautta. 

Alla muutama kuva syyskuun piirinmestaruuskisoista, joissa Romeon kanssa oltiin yksilöissä muistaakseni sijalla 10 ja joukkuekisassa saimme pronssia. :) Kaikki kuvat: Jukka Pätynen



1 kommentti:

  1. Moi!
    Löysin teidän blogin ja on hauska lukea teidän koplan kuulumisia. Omistan siis Kikin (Aquacrest Independent Woman) ja on aina mielenkiintoista seurata, mitä samanikäiset espanjanvesikoirat puuhaa ja miten edistyy. :) Mekin harrastetaan Kikin kanssa kovasti agilityä. Kiki on mun eka koira, joten yhdessä opetellaan, mutta onneksi Kikillä on lahjoja kyseiseen lajiin. Tässä meidän blogi http://kikkiainen.blogspot.fi/
    Meillä tavoitteena kesällä päästä ykkösiin kisaamaan. Vähän vielä kepit ja keinu, sekä kontaktit vaatii hiomista.

    VastaaPoista