Karhunpoika sairastaa

Mutta ei mitään vakavaa. Ainakaan näillä näkymin. Rambolla siis on kasvanut jonkun aikaa kuonon päällä finnin näköinen patti. Oli pitkään rauhallinen ja samankokoinen, kunnes alkoi yhtäkkiä kasvaa ja tulla punaiseksi. Siispä varattiin moiselle poistoaika. Samalla keikalla poistettiin lavan kohdalla, iho alla tuntuva "herne". Tämä ei koiraa vaivannut, mutta kun kerran nukuttamaan lähdettiin. Ja edelleen, kun kerran nukuttamaan lähdettiin, kuvattiin samalla välillä ontumista aiheuttava ranne.

Ranteesta löytyi pikkuluusta "särö". Lääkäri epäili luuhun tulleen hiusmurtuma laiturin väliin jäämisestä. Murtuman jäljiltä luuhun jäänyt pieni särö aiheuttaa runsaan, vapaan, kovan liikunnan jälkeen ontumista ylösnoustessa ja kipua rannetta taivuteltaessa. Lääkkeenä tarvittaessa kipulääke, muutapa tuolle ei tehdä. Agilityä emme kuitenkaan edes harkitse jatkavamme. Pitkään aikaan sitä ei olla Rambon kanssa maxiesteillä tehtykään, mutta nyt jää kokonaan. Matalilla hypyillä ehkä silloin tällöin omaa kivaa. :)

 

Uninen poika juuri kotiin tulleena

Välillä on pikkuveljen vuoro valvoa

Lepooooo

Lavan vekki

Kuonon vekki nyt

 

Tuli kyllä molemmista pateista kauheat vekit... Kuin olisi tappelussa ollut. Ja koko ajan täytyy pitää kauluria ja paitaa; kiinnostaisi kovasti raapia lapaa ja hinkata nenää tassulla tai vaikka vasten ovenkarmia. Pari viikkoa pitäisi tikkejä pitää ja sitten tikkienpoistoon. Pateista saadaan varmaan samoihin aikoihin patologin lausunto.

 

Ei ole muuten helppo yrittää nukkua, kun yksi kolisee kaulurinsa kanssa päin seiniä ja huonekaluja yöllä... Aina kun voi vahtia, ollaan annettu olla ilman "rajoittimia". Ne tekevät raukasta niin liikuntakyvyttömän; suorastaan halvaantuu silmissä. :D



Kukkuluuruu

Olemme elossa. En käsitä minne kaikki aika kuluu ja blogiin ei saa mitään laitettua. Joskus olin reipas tässäkin asiassa, mutta en enää pitkään aikaan. Ollaankohan me liikaa kaavoihin kangistuttu?
Ei tehdä enää mitään "normaalista" poikkeavaa? Normitreenejä ja -lenkkejä kun ei jaksa ihminen raportoida. :)

Jotain on kuitenkin tapahtunut ja lauman jatkeeksi eri osoitteeseen muutti sijoituspentu Fanni (Ran-Plan Famousballad). Pikku-hiiiiviö asuu Eirin ja iso-veli Edin luona Helsingissä. Mahtava tyyppi kertakaikkiaan. :) Katsotaan jatkaako typy joskus sukua vai eikö jatka. Emme ota paineita asiasta, vaikka perheeseen onkin kasvattajanimeä haettu. Se ei suinkaan tarkoita, että meiltä ikinä mitään pentuja tulisi. :D Kiva kuitenkin olla varuilla, jos vaikka joskus ehkä....

Sisko ja sen veli

 

Riialle kuuluu hyvää; sen noustua agilityssä kakkosiin, olemme ottaneet treenitauon. Katsotaan ehkä joulukuussa, josko korkattaisi se toinen luokka. Yritämme kovasti myös loppuvuodesta/alkuvuodesta saada sen puuttuvan sertin, jolla typsy tulisi Suomen ja Ruotsin muotovalioksi. Suunnitelmissa olisi kasvattajan toimesta teettää Riialla myös pennut seuraavista juoksuista, joita odotellaan helmikuulle. Kotona typy on mahdoton kainalokaveri ja löytyy (liian) usein aamulla sängystä. Joskus yksin nukkuessani, otan viereeni kompostikehikon palasia; on auttanut. Trinsessa-tyttö <3

 

Romeollekin kuuluu hyvää; siitä on tullut taas isä (Kennel Aquagruaz), mutta sen lisäksi myös vaari (Kennel Pacoritas). Mun pikkupoika. Tai niin no, viisi vuotiashan se jo on. A P U A. Se on kyllä ikuinen kakara mulle. Laps rakas, joka kiertää 10 kierrosta sohvapöydän ympäri sukka suussa, kun sille höpöttää hassuja. <3

 

Ja kuuluuhan sille Rambollekin hyvää. Se mennä touhottaa joukon jatkona ja treenailee satunnaisesti. Toko olisi kiva herätellä uudelleen, koska se osaa periaatteessa kaikki alokasluokan liikkeet. Kaksi kertaa virallisissa kisoissa nollattu paikkamakuu vaan pitäisi saada kokoon, niin se olisi kisavalmis. Agility meiltä taasen on jäänyt. Kaksi vuotta sitten kesällä, se satutti etutassunsa laiturin nivelen väliin. Tänä kesänä/syksynä, se on mökillä antanut viitteitä, että ranteessa on jotain mätää. 7-12 km lenkkiä vapaana (Rambon mitalla 17-22 km, kun rallattelee), ja illalla makuulta noustessa ontuu pari askelta ennen kunnon astelua. On myös vinkunut, kun jalkaa ranteesta taivuttaa. Pöh. Lisäksi vuosi sitten syksyllä/alkutalvella se liukastui metsässä ja oli hetken tosi kipeä. Samana iltana käytiin jo eläinlääkärissä, kun roikotti häntää, asteli varovasti, vinkui makuulta noustessa ja yhdenkin portaan astuessa. Kipulääkekuurilla ja levolla selvittiin kuitenkin tästä, vaikka jotain välilevyperäistä jo epäiltiin. Näiden "vammojen" johdosta, en ole uskaltanut oikein agilityä treenata. Jotain pientä vaan välillä. Rambokin kun täyttää jo seitsemän tammikuussa; mussu. <3

 

Aamulenkin aarre. Piti kantaa kotiin asti 3-4 km.Rambon mieliksi se on pestynä lelukorissa tätänykyä. .)



 

Talouteemme on myös muuttanut toinen kaksijalkainen. Kivaa. <3 Koirien yksinoloajatkin ovat vähentyneet tämän myötä. Aina se on helpompaa, kun on kaksi hoitajaa. Toiveissa olisi mahdollisesti myös muutto isompaan asuntoon tässä joku hetki. Mutta katselemme vaihtoehtoja rauhassa. Ehkä ensi jouluksi uuteen kotiin? ;)

Pojat koneella ja Riiaa ärsyttää...



 



Riian ura ykkösissä...

...on ohi. Tänään Purina Areenalla Esa Muotkan radalla teimme nollan, olimme kolmansia ja saimme SERTin. Jee! Rata oli aika tahmeaa ja kepeillä meinasi tulla virhe, mutta ehdin vielä pelastaa tilanteen. Nopeus ei päätä huimannut. Itse kisasin pää pilvissä, kun tulin paikalle suoraan yövuorosta. Ei enää näin kiitos. Kisojen jälkeen tuhatta ja sataa haukotellen kotiin ja sänkyyn.

Tulokset

* 5.8. Riia aloitti ykköset Kotkassa, josta heti mukaan kaksi LUVAA.
* 10.8. Seuraavat kisat olivat Liedossa, jossa kaksi ensimmäistä agirataa oli ihan hulvatonta menoa... Ensimmäisellä radalla Riia mm. tuli ohi puomista ja kun olin ohjaamassa sitä takaisin, otti täydellisen 2on 2offin siihen väärään päähän. Kepeillä pujotteli ja suuntasi välistä pois haistamaan keppien numeroa. Lähetys uudestaan ja pysähtyi keppien keskelle hiekkakasaa haistelemaan. Kolmannella päästiin kepit loppuun ja koko rata loppuun. Tästä yliaikaa ja virheitä. Toisella radalla se hyppäsi ensimmäisen hypyn, jätti välistä toisen ja hyppäsi suoraan kolmannen hypyn, josta sinkosi heitämään yläfemmat tuomarille. Loppurata tästä eteenpäin meni kyllä ihan kivasti, mutta tulos HYL. Viimeiselle radalle, joka oli hyppyrata, kokosi tyttö itsensä ja otti nollavoiton.

Tulokset

* Kolmannet kisat olivat HSKHn seuramestaruuskisat, joissa olimme jo maalisuoralla, kun tyttö tuli ohi suorasta putkesta... Lähetin uudelleen ja lähdin itse etenemään kunnes huomasin, että Riia tulee vaan perässä. En jaksanut enää kolmatta kertaa lähettää putkeen, joten juostiin vain maaliin HYLyn kera.

Kuukauden verran siis tuli kisattua ykkösissä. Nyt pidetään pieni tauko ennen kakkosten korkkaamista. Alla muutamia kuvia 10.8. kisoista. Kaikki kuvat (c) Eiri Suopanki

Taidan olla jotenkin myöhässä tässä... ;)

Silmät kiinni ja kohti tuntematonta!

Pätevä kontakti. :D

 

Mahtava Riiaseni! <3

Riia korkkasi ykköset

Ja miten se sen tekikään! :oD Turhaan olin pyörtymisen ja oksentamisen partaalla aamulla ja päivällä, kun 5.8. illalla Kotkassa uran korkkasimme.

Tulokset

Ensimmäiseltä radalta, agiradalta, saimme nollan ajalla -9,23. Seisotin kontakteilla pitkään ja muutenkin menin niin varmistellen, että aikaa kului. Tällä nollalla sijoittui toiseksi. Ykköseksi mennyttä kelpietä emme olisi tavoittaneet vaikka kontakteilla ei olisi seisottukaan; sen verran tykki oli.

(c) Jaana Siltanen

Toinen rata, joka oli hyppyrata, uskallettiin mennä jo vähän vauhdikkaammin, vaikka siihenkin jäi kohtia, joissa himmailin turhaan. Takaaleikkaus kepeille oli tämän radan ehdoton kohokohta. Tältäkin radalta saimme nollan, medien ainoan sellaisen, ja voitimme. :oD

 (c) Jaana Siltanen

Mahtava fiilis jäi kisoista. Epäilin ettei Riia malttaisi keppejä loppuun asti eikä varmaan tunnistaisi rengasta renkaaksi, mutta turhia murehdin. Pätevä likka!

Leirielämää

Toukokuun viimeinen viikonloppu vietettiin Caraydan leirillä Hauholla. Mahtava viikonloppu, joka perjantaina polkaistiin käyntiin grillailulla ja saunomisella. Lauantai ja sunnuntai vietettiin treenaten mm. agilityä, tokoa ja flyballia. Säät suosivat koko viikonlopun ajan. Jopa niin paljon, että ihmeellisiä punaisia rajoja pystyi bongaamaan kaikkien nahasta. Myös allekirjoittaneen päänahka otti aika pahasti osumaa, auts. Romeon kanssa treenaaminen on myös välillä vähän vaarallista ja punaisen päänahan lisäksi kotiin lähti musta reisi, kun sitä palloa on vaan pakko tavoitella taskusta...

Romeo ja Riia pääsivät nauttimaan Lavikan Emmin agilitykoulutuksesta. Kerta oli ensimmäinen, mutta ei toivottavasti viimeinen. Neuvoja saatiin molempien tekemiseen ja molemmat pääsivät myös yllättämään ohjaajan positiivisesti. Hinkkasimme myös pitkästä aikaa jopa tokoa hetken aikaa Romeon kanssa. Katsoimme asioita nimeltä nouto ja luoksetulon pysäytys. Jaksaisikohan sitä vielä joskus vääntää sen avoimen luokan kuntoon? Rambo olisi melkein kylmiltään valmis alokasluokkaan; 4 vuoden kisatauon jälkeen. Kaikki liikkeet se osaa. Tosin molemmissa virallisissa kisoissa nollaantunut paikkamakuu kaipaisi varmasti vielä vahvistusta. Ehkä me vielä ennen eläkeikää repäistään. ;o)

Viikonlopun aikana sai varastoon tankata myös pennun tuoksua. Ah ja voih. Pentukuumetta ei ole, kiitos rakkaan ja raskaan Riian, mutta ehkä taas joskus. Nyt nautimme vain siitä, että töistä kotiin tullessa ei tarvitse olla tukka pystyssä siitä, mikä oven takana odottaa, vaan kotiin saa tulla rennoin fiiliksin tietäen, että Oy Hammastikku Ab ei ole ollut toiminnassa. Kop Kop.

Saimme myös ihanaa kuvasaastetta enemmän kuin laki sallii ja alla esittelyssä osa siitä.

(c) Ulla Virtanen

Urpo ja Turpo leirillä

Älä katso!

Riia ei halua olla ihan täysin "one of the guys"

Reima, Asta, Romeo ja Roa. Isä ja lapset. 

Kuvasta puuttuu Jasso ja sateenkaarisillalle siirtynyt Domi.

Auringolta suojautumista...

Ei irtoa, vaikka kuinka yrittää...

Ja ei, rima ei tippunut. :o)

Ja kyllä, rima tippui. :o(

Muutama oma kuva:

Majoituimme jokseenkin hienoissa maisemissa

Pojat tulivat kotiin hieman erinäköisinä kuin lähtivät. Ulkona ajelu = <3

Moon leirillä!

 NUUUUUUHHH....