Riia Rimppakinttu kävi terveystutkimuksissa ja kaikki oli priimaa. A/A ja 0/0, silmät terveet ja kilppariarvot ok. Hienoa! Onni on omistaa kolme tervettä koiraa. :o)
Marraskuussa kävimme myös Riian kanssa kisaturisteilemassa ihan kahden ja matkaan tarttui kisakirja tuomarin leimalla. Riia aloittaa kisaamisen siis medi-luokassa toivottavasti ensi vuoden alussa. Kovasti ollaan siihen suuntaan nyt töitä tehty.
Suku
lauantai 8. joulukuuta 2012
lauantai 22. syyskuuta 2012
Kisailua
15.9. käytiin Romeon kanssa kisaamassa kolme agilityrataa Liedossa ATT:n kisoissa. Ekalta radalta otettiin hylly, mutta ko. radalta jäi kuitenkin paljon hyviä juttuja käteen. Puomi-putki- erottelu toimi älyhyvin ja luotettavasti kovastakin vauhdista, tehtiin onnistunut viskileikkaus, valssi ajoittui hyvin heti keppien päähän eikä yksikään rima tippunut! Harmittamaan jäi puomin alastulokontaktin hyppääminen (jo toinen kerta kisoissa!) ja sorruin taas jäämään ihailemaan, miten hienosti Romeo kääntyi viskileikkauksella, jolloin olin myöhässä työntämässä sitä takaakiertoon ja hyppäsi esteen edestä... Miksi pitää ihailla?
Toisella radalla tehtiin minun mielestäni nollaa ja hyvällä fiiliksellä, kunnes maalissa sain kuulla, että 4 hyppy oli jäänyt välistä, kun Romeo oli vaan paahtanut minun perässäni siitä ohi. Hups... Ei mitään hajua koko ohituksesta. Niin pitikö sitä koiraa katsoakin radalla vai? Noh, hyvä fiilis jäi muuten koko radasta eikä koira ainakaan huomannut virhettä ja minulla pysyi nuppi koossa. :o) Tälläkään radalla ei yhtään rimaa tippunut!
Kolmas agirata tsempattiin, joskin lopussa Romeo pääsi vähän lipeämään käsistä, mutta ei onneksi väärälle esteelle asti. Aikaa tähän kului toki, mutta nollalla tultiin maaliin ja oltiin kolmansia. Koska osallistujia oli niin vähän, olisi valioituminen vaatinut voiton.
Uskallan ehkä tähän kirjoittaa, että kovasti ainakin tavoittelemme valioitumista tänä vuonna. Katsotaan miten paljon ehditään kisaamaan ja miten paljon raaskin kisata. Jos ei tule tänä vuonna niin ei sitten, mutta siihen pyritään.
Toisella radalla tehtiin minun mielestäni nollaa ja hyvällä fiiliksellä, kunnes maalissa sain kuulla, että 4 hyppy oli jäänyt välistä, kun Romeo oli vaan paahtanut minun perässäni siitä ohi. Hups... Ei mitään hajua koko ohituksesta. Niin pitikö sitä koiraa katsoakin radalla vai? Noh, hyvä fiilis jäi muuten koko radasta eikä koira ainakaan huomannut virhettä ja minulla pysyi nuppi koossa. :o) Tälläkään radalla ei yhtään rimaa tippunut!
Kolmas agirata tsempattiin, joskin lopussa Romeo pääsi vähän lipeämään käsistä, mutta ei onneksi väärälle esteelle asti. Aikaa tähän kului toki, mutta nollalla tultiin maaliin ja oltiin kolmansia. Koska osallistujia oli niin vähän, olisi valioituminen vaatinut voiton.
Uskallan ehkä tähän kirjoittaa, että kovasti ainakin tavoittelemme valioitumista tänä vuonna. Katsotaan miten paljon ehditään kisaamaan ja miten paljon raaskin kisata. Jos ei tule tänä vuonna niin ei sitten, mutta siihen pyritään.
Romeon poika Reima oli myös kisaamassa. Hauska, nopea ja iloinen tyyppi!
Pari kuvaa viimeisestä radasta. Videota ei ole; koitetaan korjata se asia ensi kisoissa.
Andis kuumana
Rambo pääsi turkistaan jo ennen Ruotsin reissuun lähtöä ja
reippaana ajelin sitten turjakkeet siihen perään. Kyllä kelpaa nyt rallitella
syksyn kurakelit nakupelleinä! Romeo raukka tosin sai taas korvanlehtensä
päistä auki, kun ravistelee aina ajelun jälkeen niin kovasti. Lisäksi ilman
turkin antamaa suojaa oli Romeolla kroppa naarmuilla ja etujalan yläanturan
vieressä pieni reikä, kun liukasteli kalliolla sateen jälkeen Riian perässä
juostessaan. Onneksi ei käynyt pahasti, mutta kipeää teki varmasti, kun ei
ollut mitään pehmentämässä kaatumista.
Romeo ja keesi
Töttöröt
Ärsyttävää...
Mä haluun...
Voisinko saada...
Jos vähän voisin...
Kokeilisin vaan...
N Y T ...
Nyt!
Tuhma tyttö
Ilkeitä
asioita
sä teet, sä teet
sun rakkaille kalusteille
ilkeitä asioita
sä teet, sä teet
sun parhaille kalusteille
sä teet, sä teet
sun rakkaille kalusteille
ilkeitä asioita
sä teet, sä teet
sun parhaille kalusteille
Siis enhän minä... Vahinko. Ups. Sori.
Ruotsin matkaajat
Ruotsin näyttelyreissumme starttasi Ikean pihalta klo. 4.00
torstaina 31.8. Bussiin lastattiin kevythäkki, tuoli, oma laukku, koirien
laukku, metallihäkki, kaksi väsynyttä vesikoiraa ja yksi väsynyt emäntä. Bussi
oli täynnä vieraita ihmisiä ja koiria, mutta eipä kauaakaan, kun koiraporukassa
löytyi taas yhteinen sävel ja uusia kavereita saatiin. Varsinkin takapenkillä
oli tunnelmaa. :o)
Ikean pihalta matka jatkui muutaman stopin kautta Turkuun,
josta laivalla seilasimme n. 12 tunnin verran Tukholmaan. Matkalla teimme
ostoksia, koisasimme hytissä ja kävimme syömässä. Laivamatkan haastavin osa
taisi olla pienen vesikoiratytön yrittää likistää se vaivainen pikkupissa
kannelle. Romeo sen sijaan olisi sohottanut menemään joka tolppaan ja
laatikkoon. Kannen ylilemahtavat pissalaatikot eivät houkutelleet kyllä oikein
kumpaakaan…
Torstai-iltana oltiin Tukholmassa, josta ajeltiin vielä
reilu pari tuntia määränpäähän Gävleen. Käsky kävi, että bussia aletaan lastata
perjantai-aamuna klo. 7.30 ja lähtö 8.15, joten pikapissan kautta hipsimme
hotellihuoneeseen koisimaan. Kunnon näyttelyihmiset toki vielä illan päätteeksi
pesevät valkoisen puudelin tassut… ;o)
Perjantai valkeni sateisena ja ”innolla” odotin koko pitkää
päivää näyttelypaikalla ilman telttaa. Näyttelypaikka oli hieno, tyyliin
kaupunginpuutarha isoine nurmikkoalueineen, istutuksineen ja puukujineen. Kasasin
kamppeemme kehän laidalle klo. 9 ja koirat pääsivät häkkiin turvaan kastumiselta.
Pikku hiljaa paikalle saapui muitakin vesikoiraihmisiä. Autoin yhtä rouvaa
teltan kasaamisessakin, mutta eipä silti kuulunut kutsua sateen suojaan…
Jossain vaiheessa aloin kai jo näyttää niin surkealta, että kutsu kävi
vieressämme olleen pariskunnan laavuteltan suojiin. Oli kyllä hieno ele;
arvostan!
Lähinnä Romeolle lähdimme reissuun hakemaan uutta
valionarvoa ja Riia tuli vain bonuksena mukaan, mutta kuinkas sitten kävikään…
Pettymys oli pienoinen, kun ensimmäisenä päivänä Romeo sai kyllä ERIn, mutta
jäi ilman SAta. Riia sen sijaan mennä ravasi narttujen parhaaksi ja VSPksi!
Helpotus oli suuri, kun paikalla olleet Anne ja Pablo-vesikoira tarjosivat
meille kyydin jo etukäteen hotellille. Olimme jo tässä pisteessä n. 5 tuntia
sateessa seisseinä aika märkiä ilmestyksiä.
Kuva: Saana Lehtinen
Paras narttu kehä
Kuva: Saana Lehtinen
Klo. 14 maissa olimme siis hotellilla ja saimme tavarat
kuivumaan. Koirat jäivät odottelemaan huoneeseen, kun hain itselleni pizzan ja
uuden laukun koirien tavaroille (vanha sanoi sopimuksen irti heti tänä
ensimmäisenä päivänä…). Ilo oli ylimmillään, kun pääsi kuumaan suihkuun, sai
kuumaa ruokaa ja pääsi päiväunille villasukat jalassa! Unet olivat jääneet
vähille jo aikataulun, mutta myös hyvin kovaan ääneen kuorsaavan huonekaverin
takia. Muu bussiporukka tuli hotellille n. klo. 20 eli olisimme joutuneet
olemaan sateisella näyttelypaikalla vielä n. 6 h ellei Anne olisi ollut
maailman ihanin ihminen!
Huonekaverimme Heti
Lauantaina startti oli tuntia aiemmin ja lastaus aloitettiin
klo. 6.30 ja lähtö oli 7.15. Jälleen sateen siivittämänä suuntasimme näyttelypaikalle.
Tällä kertaa fiksuina jäimme tavaroinemme heti sisääntulon luona olevalle
tanssilavalle sateen suojaan. Samaisessa paikassa toimi lasten nurkkaus ja
näyttelyn toimisto, mutta kukaan ei ainakaan meiltä suojaa kieltänyt, joten
siihen jäätiin.
Kehät olivat houkuttelevassa kunnossa jo ensimmäisen päivän jälkeen
Kehään menin sekaisin tuntein ensin Romeon kanssa, vaikka
olisihan tarvittaessa vielä yksi päivä jäljellä, jos nytkään ei saataisi sitä
mitä tultiin hakemaan. Ilokseni sain kuitenkin mutavellin keskellä huomata
juoksuttaneeni Romeon urosten parhaaksi ja käteemme iskettiin Ruotsin serti ja
onniteltiin valionarvosta. Huuh, helpotus! Riia oli sen sijaan tänään liian
lyhyt, kesken kehityksen ja askeleetkin olivat liian lyhyitä tuomarin mieleen ja
Lillipilli sai tyytyä Erittäin Hyvään, kuten kaikki muutkin nartut yhtä lukuun
ottamatta. ROP / VSP kehässä Romeo kruunattiin parhaaksi; tuomari kehui vielä
tässäkin vaiheessa pojan erinomaisia liikkeitä.
Ostosten tekoa yritettiin helpottaa
Loppupäivä kului sateen suojassa eväitä syöden, ostoksia
tehden ja huonekaveri Mimmin kanssa, mistäs muustakaan kuin, koirista puhuen.
Ryhmäkehän aikaan oli sade jo tauonnut, mutta Romeo oli vaan kovasti tyttöjen
perään. Lämmintä kättä sieltä sitten vain saatiinkin ja kotimatka sai alkaa.
Matkalla ruokakaupan kautta käytyämme, vietimme illan hyvin pitkälti huoneessa.
Veri veti kuitenkin illalla liikkumaan ja kävimme piiitkän iltalenkin Romeon ja
Riian kanssa, jonka jälkeen oli taas puudelin valkoisten tassujen puunaus
edessä.
Mimmi ja RR
Sunnuntaina lastaus tuli aloittaa klo. 5.30 ja matkaan
lähdettäisi jo 6.15, joten yöunet eivät taaskaan olleet pitkät. Varsinkin kun
kaikin keinoin yritit sulkea korvasi huoneessa jyrisevältä ukkoselta… Nousin
sitten ylös jo neljän aikaan ja aloin pakkaamaan kaikkia tavaroita ja kävelytin
koirat ennen kuin huonekaveri edes havahtui uuteen päivään.
Leirimme tanssilavalla
Lauantain mukavan tanssilavapäivän innoittamana suuntasimme
jälleen lavan suojiin. Nyt tosin ei vettä satanut vaan taivaalla nähtiin jopa
erikoisia valoilmiöitä. Viimeisen päivän kehään lähdimme rennoin mielin, kun
kaikki haluttu oli jo saavutettu. Meidät palkittiin kuitenkin viimeisen päivän
kunniaksi vielä ihan mukavilla tuloksilla. Uroksissa aloittanut Romeo meni
tuomarin pitkällisen harkinnan ja kahden koiran arpomisen välillä ykköseksi ja
tuuletteli taas cacibilla. Riian kanssa kehä alkoi sillä, että tuomari tuli
koiraa katsomaan ja vuodatti mahdottomat kehut Romeon upeista liikkeistä.
Jossain vaiheessa tajusi kuitenkin keskittyä Riiaankin… Nartuissa Riia kipusi
sijalle kaksi ja palkittiin toisella sertillä ja lisäksi varacacibilla, joka
kuuleman mukaan vahvistuu kuitenkin cacibiksi, huippua!
Kuva: Saana Lehtinen
Kieli keskellä suuta keskitytään
Kuva: Saana Lehtinen
Riia tuomarin syynissä sunnuntaina. Ei ihme, että moni koira väisti tuomaria...
ROP / VSP kehässä Romeo ravasi taas voittoon tuomarin
ihanien kommenttien kera. Nartun omistaja sai kuulla Romeon vieneen tänään
tuomarin sydämen. Lopuksi tuomari vielä onnitteli meitä hyvästä päivästä.
Mimmin meille ennustama näyttelysaldo: eka päivä VSP, toka päivä ROP ja vika
päivä ROP ja VSP ei ihan toteutunut, mutta olisihan se ollut jo vähän liian
hienoa. :oD Harmillisesti ryhmiin emme ehtineet jäädä, kun kasiryhmän olisi
vielä ottanut Romeoon lauantaina ihastunut tuomari.
Kuva: Saana Lehtinen
ROP ja VSP sunnuntaina
Kolme päivää, jokunen sata koiraa ja ihmistä olivat
muuttaneet näyttelyalueen lähinnä sotatannerta muistuttavaksi. Kaunis nurmi oli
saanut suurimmaksi osaksi ihan uuden ulkoasun ja valkoiset ballerinat olisivat
olleet ihan vihonviimeiset kengät. Kumisaappaat sen sijaan olivat kovaa huutoa
ja myytiin loppuun jokaisena päivänä alueen ainoalta myyjältä. Minulle 70 €
saappaat olivat turhan tyyriit ja painoin menemään jo ensimmäisenä päivänä
melkeinpä piloille menneillä tennareilla. Hyvin pärjättiin eikä kipeäksi tultu.
Ennen
Jälkeen
Iltapäivällä starttasi bussi takaisin kohti Tukholmaa.
Satamassa koirien ulkoilutuksen jälkeen tapasimme vielä pikaisesti Perro
Rizados kennelin Åsan, joka halusi tavata Romeon. Katsotaan saadaanko sille
suunnalle vielä lähiaikoina jotain aikaiseksi. Laivaan liukui illalla joukko
väsyneitä ihmisiä ja koiria. Pakollisten tax free ostosten jälkeen käytimme
koiria vielä kannella ja sitten painuin suihkun kautta nukkuman. Kolmen melkein
kokonaan valvotun yön jälkeen en enää kuullut jyrinää ja nukuin laivamatkan
kuin tukki. Aamulla raahauduimme laivasta ulos ja ulkoilun kautta bussiin. Oli
maanantai-aamu, mutta ei onneksi krapulaa eikä vapinaa. Juhlimme bussimatkalla
vain yhden siiderin verran. :o)
Ai kuka nukkui hytissä sängyssä...?
Ilo silmille oli Ikean pihalla Citikka ja Pia, jotka tulivat
meitä noutamaan n. klo. 11. Heippasimme bussin porukat ja suuntasimme kotiin. Kiitos
kaikille mukavasta seurasta vielä kerran! Erityisesti takapenkkiläisille
Mimmille ja Katille ja matkanjärjestäjille Lauralle ja Jaanalle; lähdemme
satavarmasti uudestaan reissuun teidän kanssanne! :o)
Ruotsin saalis
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)